Header image
Text background bars
log

Etelässä solmittiin huiveja saamenpukuihin

Helsingissä pidettiin viikonloppuna saamenpuvun huivin solmimiskurssi. Kahden päivän aikana paikalla olijat oppivat oikeaa solmimistekniikkaa ja lisäksi tutustuivat muihin pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Suomessa asuviin saamelaisperheisiin.

Huivi yhdistää kaikkia naisten saamenpukuja ja siksi se kurssiaiheena sopikin monelle. Useimpien saamenpukujen kanssa naiset pitävät huivia hartioilla, mutta kolttasaamelaisten tapa pitää huivia päässä päähineen päällä eroaa tästä. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kolttanaisen huivin on oltava isompi, jotta se yltää kunnolla solmulle leuan alle.

Kurssilla pureuduttiin hyvin käytännönläheisesti oikeaoppisen huivisolmun anatomiaan. Solmiminen kuulostaa yksinkertaiselta, mutta kun yhdessä lankatupsussa on 20 liukasta ja hyvin ohutta lankaa ja koko puntti täytyy saada siististi solmulle siten, että solmun kaula jää näkyviin etupuolelle, on selvää, että sen tekemistä täytyy hieman harjoitella.

 


Amanda-ope näyttää Maijalle, miten huivi kannattaa leikata.


Eeva-Kristiinalla on hyvä väline hapsujen sarjatuotantoon.


Seija pistää lankatupsun neulalla huivin päärmeeseen.


Inga-Liisa pyöräyttelee solmuja.


Sini suunnittelee värillisten hapusujen paikkoja.

 

Solmimisen ohessa kurssilaiset vaihtoivat myös kokemuksiaan siitä, millaista saamenkäsityön tekeminen on pääkaupunkiseudulta käsin. Pohjoisessa asuessa asioita voisi helpommin opetella ahkun/äkkin opissa, mutta asuttaessa kaukana sukulaisista ja saamelaisesta vaikutuspiiristä ovat tällaiset kurssit ainoita mahdollisuuksia esimerkiksi käsitöiden opetteluun. Lisäksi kurssi oli oivallinen tilaisuus verkoistoitua muiden samanhenkisten kanssa.

Usealla osallistujalla oli ollut hankaluuksia tarvittavien materiaalien hankkimisessa. Huivikankaan ostaminen oli työn takana, sillä huolimatta siitä, että pääkaupunkiseudulla on useita isoja kangaskauppoja, ei niiden valikoimiin välttämättä kuulu soveliaita ”silkkejä”. Naiset olivatkin ratkaisseet kangaspulmat kuka mitenkin, jollain oli nettikaupasta tilattu huivi, toisella Thaimaasta tuotua silkkiä ja kolmannella tyttären pohjoisesta toimittama huivi ja olipa joku ihan Eurokankaassakin käynyt. Eräs kurssilainen totesi huivikankaasta osuvasti, että sen valinnassa vain taivas (ja hyvä maku) on rajana, sillä mitään kiveen kirjoitettua sääntöä kankaasta ei ole. Kankaan lisäksi oikeanlaista lankaa ei löytynyt etelän kaupoista, vaan se piti tilata pohjoisesta.

 


Pia on huivin kanssa jo hyvässä vauhdissa.


Aino osallistuu vilkkaaseen keskusteluun solmimisen ohessa.


Inkeri mittaa, että hapsujen päät ovat kohdakkain.


Outi esittelee huiviaan – hyvä tästä tulee!

 

Kurssilla kehiteltiin leikkisästi perinteisten solmimistyylien lisäksi citysaamelaisen solmimismallia, jossa alemman kerroksen ruudut olivat tuplasti pällikerroksen ruutuja suurempia. Kaikki naiset solmivat itsensä näköistä huivia ja olipa eräs citysaamelainen tullut villahuivin kanssa oppimaan solmimistekniikkaa, kun ei juuri nyt tarvinnut uutta huivia saamenpukuunsa. Kurssille osallistui 11 solmijaa eri saamelaisryhmistä pitkin poikin Etelä-Suomea opettaja Amanda Aallon johdolla.

Kurssin järjestäjänä toimi pääkaupunkiseudun saamelaisyhdistyksen City Sámit ry:n projekti Uksa sámemáilbmái, Ovi Saamenmaailmaan, projektityöntekijä Maija Lukkarin sekä yhdistyksen varapuheenjohtaja Sini Nuorgamin johdolla.

 


Iloiset naiset huiveineen ryhmäpotretissa. Kuvassa myös erinomaisen kärsivällinen pikkumies Niiles-Ánte, 4,5 vuotta.

Yksi kommentti

  1. avatar hile
    Julkaistu 28.11.2012 kello 20.17 | Ikilinkki

    na šiõǥǥ,kâʹl leäʹped čeäʹpp.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Vaadittavissa kentissä merkkinä: *

*
*
WWW-sivut

 
Text background bars
Divider