Header image
Text background bars
log

SEVETTIJÄRVEN JA SEN LÄHIVALUMA-ALUEEN VESISUOJELUTOIMET

Kuva-5d-1024x768Sevettijärven katoavat rannat. OSK Lumimuutoksen arkisto

Tero Mustonen:

Jo vuosien ajan Sevettijärvellä, Inarissa, Lapin maakunnassa asuvat kolttasaamelaiset, alueen mökkiläiset ja muut paikalliset ovat tehneet havaintoja ja välittäneet huolensa vesistönsä tilan heikentymisestä. OSK Lumimuutos saanut valmiiksi vesiensuojeluraportin Sevettijärveltä. Sen voi lukea täältä (http://www.lumi.fi/sivut/wp-content/uploads/2017/11/uusi-sevetti_150.pdf). Hankkeen mahdollisti Pohjoisimman Lapin leader –yhdistys.

Ensimmäiset huomiot esitettiin esimerkiksi kyläyhdistyksen toimesta jo 1980- ja 1990 –lukujen taitteessa. Sevettijärvi (inarinsaameksi Čeavetjávri, koltaksi Če’vetjäu’rr) on noin 1800 hehtaaria laaja, erämainen, karu järvi Näätämö-joen valuma-alueella (vesistötunnus 69) Inarin kunnassa, Lapissa.

Tämä raportti dokumentoi hankkeen lähtötilanteen, vesiensuojelutarpeet, hankkeen kylätyöpajat ja kustannustehokkaat, konkreettiset toimenpide-ehdotukset Sevettijärven tilan kohentamiseksi.

Vuosien 1980-2016 välillä tunnistettuja ongelmia Sevettijärven ja sen lähivaluma-alueen piirissä voitiin tiivistää seuraavien neljän kokonaisuuden alle:

  • Järven vedenpinnan      ja veden määrän voimakas vaihtelu
  • Rantaeroosio
  • Rehevöityminen,      erityisesti Nilijoessa
  • Runsas virtaus      Jäniskoskella

Tiivistäen havaintojen tuloksena voidaan todeta, että:

  • Sevettijärveä vaivaava eroosio ja vedenvaihtelu johtuu pääasiassa      yläpuolisten koskien ja luusuoiden perkaamisesta osana tie- ja      siltarakentamista, yhdistettynä samoihin toimiin Jäniskoskessa.
  • Tämän lisäksi lähivaluma-alueella ja järvellä voidaan havaita      pistemäisiä ongelmia kiintoaineksen ja ravinnekuormituksen aiheuttamasta      rehevöitymisestä, joka karussa, pohjoisessa vesistössä on tulevaisuutta      ajatellen merkittävä seikka.

Kustannustehokkaat, konkreettiset toimenpide-ehdotukset Sevettijärven tilan kohentamiseksi:

  1. Eroosiopisteet: Kiveämällä Martinniemen ja Kouluniemen sekä itärannan pahimmat eroosiopisteet maansyöpymä voidaan pysäyttää ja järveen purkavan hiedan ja hiekan leviäminen.
  2. Huomattavasti vaikeampi kokonaisuus on tarttua itse ongelmaan, joka kartoituksessa on paljastunut Sevettijärven ongelmista suurimmaksi – veden liian nopea ja voimakas virtaus Rautaperäjärvestä Jäniskoskeen osana aiempaa tie- ja siltarakentamista. Rautaperäjärven ja Nilijoen luusuoiden, koskiosuuksien ja Jäniskosken tarkasti toteutettu ennallistaminen ja ”entisen” vesitalouden palauttaminen niin lähelle luonnontilaa kuin mahdollista yhdistettynä kutualueiden ja kalojen elinympäristöjen kunnostukseen on pitkän aikavälin suosituksemme. Sen sijaan ruoppaus alivedenaikaan ei tule vaikuttamaan oleellisesti ongelmaan tai ratkaisemaan toistuvan eroosion aiheuttamien vedenpinnan vaihteluiden ja hiekan määrän pysäyttämistä. Jos vesiensuojelutoimiin ryhdytään, tulisi ne mielestämme ohjata tulevan ja lähtevän veden ongelmien korjaamiseen.
  3. Ravinnekuormituksen torjunta: Nilijoen ja Sevettijärven eteläosien ravinnekuormituksen pysäyttäminen on ensiarvoisen tärkeää.
  4. Kiintoaineksen torjunta ja hulevedet: Erittäin karuissa (ultraoligotrofisissa) vesissä, kuten Näätämöjoen valuma-alueella, pienetkin kiintoainesmäärät vaikuttavat heikentävästi jo itsessään, ja erityisesti yhteisvaikutuksessa muiden kuormitusten kanssa. Orgaaninen kiintoaines ei tee hyvää hietikoille ja sorakoille kuteville kaloille, jos mäti peittyy kokonaan sen alle ja tukehtuu. Jatkossa tulisikin selvittää Sevettijärven yläpuolisten vesistöjen kiintoaineksen päästöt, esimerkiksi metsätaloudesta siellä missä sitä harjoitetaan, pienessäkin määrin. Tämän lisäksi retkeilijöiden ja vapaa-ajan asutukset tehostunut hulevesien torjunta on ensiarvoisen tärkeää.

Hankkeen mahdollistamisesta suuri kiitos kolttien kyläkokoukselle, Pohjoisimman Lapin leader –yhdistykselle, joka oli hankkeen päärahoittaja sekä hankelainasta Inarin kunnalle. Hankkeen EU-rahoitusosuus oli 12,150€.

martinniemi1

Martinniemen eroosio

log

Sevettijärven ja sen lähivaluma-alueen vesisuojelutoimet

Tero Mustonen

Jo vuosien ajan Sevettijärvellä, Inarissa, Lapin maakunnassa asuvat kolttasaamelaiset, alueen mökkiläiset ja muut paikalliset ovat tehneet havaintoja ja välittäneet huolensa vesistönsä tilan heikentymisestä. OSK Lumimuutos saanut valmiiksi vesiensuojeluraportin Sevettijärveltä. Sen voi lukea täältä (http://www.lumi.fi/sivut/wp-content/uploads/2017/11/uusi-sevetti_150.pdf). Hankkeen mahdollisti Pohjoisimman Lapin leader –yhdistys.

Ensimmäiset huomiot esitettiin esimerkiksi kyläyhdistyksen toimesta jo 1980- ja 1990 –lukujen taitteessa. Sevettijärvi (inarinsaameksi Čeavetjávri, koltaksi Če’vetjäu’rr) on noin 1800 hehtaaria laaja, erämainen, karu järvi Näätämö-joen valuma-alueella (vesistötunnus 69) Inarin kunnassa, Lapissa.

Tämä raportti dokumentoi hankkeen lähtötilanteen, vesiensuojelutarpeet, hankkeen kylätyöpajat ja kustannustehokkaat, konkreettiset toimenpide-ehdotukset Sevettijärven tilan kohentamiseksi.

Vuosien 1980-2016 välillä tunnistettuja ongelmia Sevettijärven ja sen lähivaluma-alueen piirissä voitiin tiivistää seuraavien neljän kokonaisuuden alle:

  • Järven vedenpinnan ja veden määrän voimakas vaihtelu
  • Rantaeroosio
  • Rehevöityminen, erityisesti Nilijoessa
  • Runsas virtaus Jäniskoskella

Tiivistäen havaintojen tuloksena voidaan todeta, että:

  • Sevettijärveä vaivaava eroosio ja vedenvaihtelu johtuu pääasiassa yläpuolisten koskien ja luusuoiden perkaamisesta osana tie- ja siltarakentamista, yhdistettynä samoihin toimiin Jäniskoskessa.
  • Tämän lisäksi lähivaluma-alueella ja järvellä voidaan havaita pistemäisiä ongelmia kiintoaineksen ja ravinnekuormituksen aiheuttamasta rehevöitymisestä, joka karussa, pohjoisessa vesistössä on tulevaisuutta ajatellen merkittävä seikka.

Kustannustehokkaat, konkreettiset toimenpide-ehdotukset Sevettijärven tilan kohentamiseksi:

  1. Eroosiopisteet: Kiveämällä Martinniemen ja Kouluniemen sekä itärannan pahimmat eroosiopisteet maansyöpymä voidaan pysäyttää ja järveen purkavan hiedan ja hiekan leviäminen.
  2. Huomattavasti vaikeampi kokonaisuus on tarttua itse ongelmaan, joka kartoituksessa on paljastunut Sevettijärven ongelmista suurimmaksi – veden liian nopea ja voimakas virtaus Rautaperäjärvestä Jäniskoskeen osana aiempaa tie- ja siltarakentamista. Rautaperäjärven ja Nilijoen luusuoiden, koskiosuuksien ja Jäniskosken tarkasti toteutettu ennallistaminen ja ”entisen” vesitalouden palauttaminen niin lähelle luonnontilaa kuin mahdollista yhdistettynä kutualueiden ja kalojen elinympäristöjen kunnostukseen on pitkän aikavälin suosituksemme. Sen sijaan ruoppaus alivedenaikaan ei tule vaikuttamaan oleellisesti ongelmaan tai ratkaisemaan toistuvan eroosion aiheuttamien vedenpinnan vaihteluiden ja hiekan määrän pysäyttämistä. Jos vesiensuojelutoimiin ryhdytään, tulisi ne mielestämme ohjata tulevan ja lähtevän veden ongelmien korjaamiseen.
  3. Ravinnekuormituksen torjunta: Nilijoen ja Sevettijärven eteläosien ravinnekuormituksen pysäyttäminen on ensiarvoisen tärkeää.
  4. Kiintoaineksen torjunta ja hulevedet: Erittäin karuissa (ultraoligotrofisissa) vesissä, kuten Näätämöjoen valuma-alueella, pienetkin kiintoainesmäärät vaikuttavat heikentävästi jo itsessään, ja erityisesti yhteisvaikutuksessa muiden kuormitusten kanssa. Orgaaninen kiintoaines ei tee hyvää hietikoille ja sorakoille kuteville kaloille, jos mäti peittyy kokonaan sen alle ja tukehtuu. Jatkossa tulisikin selvittää Sevettijärven yläpuolisten vesistöjen kiintoaineksen päästöt, esimerkiksi metsätaloudesta siellä missä sitä harjoitetaan, pienessäkin määrin. Tämän lisäksi retkeilijöiden ja vapaa-ajan asutukset tehostunut hulevesien torjunta on ensiarvoisen tärkeää.

Hankkeen mahdollistamisesta suuri kiitos kolttien kyläkokoukselle, Pohjoisimman Lapin leader –yhdistykselle, joka oli hankkeen päärahoittaja sekä hankelainasta Inarin kunnalle. Hankkeen EU-rahoitusosuus oli 12,150€.

 

log

VAINOSJOEN JA KIRAKKAKOSKEN KUNNOSTUS ETENI VAUHDIKKAASTI SEVETTIJÄRVELLÄ

Tero Mustonen:

OSK Lumimuutos, Saa’mi Nue’tt, Kolttien kyläkokous, Inarin kunta, Lapin ELY-keskus ja yksityiset tahot saivat käyntiin Vainosjoen ja Kirakkakosken kunnostuksen viime viikolla Sevettijärven suunnalla. Hanke sai luvituksen toukokuussa 2017. Tavoitteena on ennallistaa Vainosjoen alaosa sekä Kirakkakoski. Työ on jo pitkällä.

Osana Näätämöjoen yhteishallintaa, joka on Suomen innovatiivisimpia vesistöhankkeita kolttasaamelaiset päättivät toteuttaa elinympäristöjen ja kutualueiden ennallistamista keinoina vastata esimerkiksi ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin Näätämö-joen valuma-alueella.

Vainosjoen ja Kirakkakosken kunnostus ovat ensimmäisiä laatuaan, jossa pyritään yhdistämään tiede, kolttasaamelainen perinnetieto ja käytäntö vesistötyössä. Samaan aikaan OSK Lumimuutos luotsaa myös Pohjoisimman Lapin LEADER -hanketta Sevettijärven ja sen valuma-alueen kunnostussuunnitelmasta. Se valmistuu lokakuussa 2017 ja työ on myös siinä edennyt hyvin. Vesistötyön huippuammattilainen Janne Raassina on hankkeiden pääasiantuntija. Dosentti Tero Mustonen on tieteellinen koordinaattori.

Vainosjoen ja Kirakkakosken kunnostusta ovat rahoittaneet ja tukeneet OSK Lumimuutoksen lisäksi useat kolttasaamelaiset, yksittäiset lahjoittajat, erityisesti Laura Murtomaa, Inarin kunta, Lapin ELY-keskus sekä seitsemän vuotta jatkuneen hankkeen muut toimijat. Hanke päättyy kesällä 2018 ja tavoitteena on käynnistää koko Vainos-reitin kunnostus. Kaikille rahoittajille suurkiitos.

 

log

Keskustelu- ja infotilaisuus kesän vesistöhankkeista

Tule kuulemaan kesän vesistöhankkeista Peuralammen Camping –leirintäalueelle keskiviikkona 28.6.2017 kello 18.00 alkaen!

 Keskustelu- ja infotilaisuus osoitteessa Peuralammen camping Sevettijärventie 9081 99800 Ivalo gsm. 358 40 6433356
 Nopeimmille (n. 25 henkeä) tarjolla lohisoppaa! Kaikille tarjolla kahvit ja pullat. Tilaisuus kestää n. 1,5 h tai tarpeen mukaan.

Mistä on kyse?

 Näätämö –joen yhteishallintahanke käynnistää yhteistyössä kolttien kyläkokouksen ja Saa’mi Nue’tt –yhdistyksen kanssa kaksi konkreettista vesiensuojeluhanketta vesistöalueella. Vainosjoen ja Kirakkakosken menneitä vaurioita korjataan. Lisäksi LEADER –hankkeella toteutetaan Sevettijärven ja sen lähivaluma-alueen kunnostussuunnittelu.

Vainosjoen ja Kirakkakosken hankkeen toimenpiteet ovat elinympäristöjen, kutusoraikkojen, poikastuotantoalueiden ja uomahydrologian ennallistamista. Pääkohteina ovat taimen ja harjus. Hankkeen toimenpiteet ovat merkittäviä ensimmäisillä pilottikohteillaan.

Kunnostushankkeella on omalta osaltaan pirteä työllistävä vaikutus alueella, koska yli puolet varoista ohjataan paikalliselle kolttasaamelaistyöryhmälle kunnostustoimiin.

 Tämän lisäksi käynnistetään Sevettijärven kunnostussuunnittelu LEADER –yhdistyksen Meidän maisema –teemahaku –tuella. Sevettijärven kyläläiset, mukaan lukien mökkiläiset sekä kolttien kyläkokous ovat jo 1990 –luvulta alkaen esittäneet huolensa Sevettijärven ja sen lähivaluma-alueen heikkenevästä tilasta. Erityisesti vedenpinnan taso, rehevöityminen ja eroosio niemialueilla ovat olleet näissä toiveissa keskiössä.

Sevettijärven ja lähialueen kunnostussuunnitelma –hankkeessa tuotetaan kustannustehokkaat, konkreettiset toimenpide-ehdotukset. Ennakkoon suunnitelmissa voidaan ennakoida syntyvän hoitosuosituksia ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen kuriinsaamiseksi, eroosiontorjuntaan, tarkastelua järvialtaan kertyneiden matalikkojen osalta ja muita akuutteja kunnostustarpeita järven alueella.

Molempien hankkeiden toteutus käynnistetään jo kesäkuussa 2017. Ne hyödyttävät paikallista kalataloutta, vesistöjen tilaa, työllisyyttä, kolttasaamelaista kulttuuria ja välillisesti esimerkiksi turismia vesiensuojelun kautta.

Lisätiedot: Tero Mustonen, dosentti, OSK Lumimuutos, 040 7372424, t...@lumi.fi

log

Kesä tuo merkittäviä vesiensuojelutoimia Näätämöjoen vesistöalueelle

4.6.2017 Tero Mustonen, dosentti, OSK Lumimuutos

Näätämöjoen yhteishallintahanke käynnistää yhteistyössä kolttien kyläkokouksen ja Saa’mi Nue’tt –yhdistyksen kanssa kaksi konkreettista vesiensuojeluhanketta vesistöalueella. Vainosjoen ja Kirakkakosken menneitä vaurioita korjataan. Lisäksi LEADER –hankkeella toteutetaan Sevettijärven ja sen lähivaluma-alueen kunnostussuunnittelu. Hankkeen vastuullinen vetäjä on Osuuskunta Lumimuutos, voittoatavoittelematon, itsenäinen järjestö, jolla on vankka työhistoria saamelaisyhteistyöstä ja vesiensuojeluhankkeista ympäri Suomea.

Vainosjoen ja Kirakkakosken hankkeen toimenpiteet ovat elinympäristöjen, kutusoraikkojen, poikastuotantoalueiden ja uomahydrologian ennallistamista.

 Pääkohteina ovat taimen ja harjus. Toimenpiteisiin vaadittava sora käsitellään paikallisesti. Kaivurikoneita ei työssä käytetä. Hankkeen toimenpiteet ovat merkittäviä ensimmäisillä pilottikohteillaan. Lisäksi niillä on erittäin suuri merkitys paikalliselle kyläyhteisölle ja kolttasaamelaisille, jotka ovat toivoneet kunnostushanketta jo vuosikymmeniä. Vainosjoelle pyritään hakemaan myöhemmin koko uoman osalta kunnostushanketta.

Hanketta rahoittavat omalta osaltaan kolttasaamelaiset kalastajat. Lisäksi toimintaan ovat antaneet merkittävän panoksensa yksittäiset lahjoittajat, kuten Laura Murtomaa. Inarin kunta rahoittaa hanketta 4,000 eurolla. Lapin ELY –keskuksen osuus on 11,500 euroa, eli puolet hankkeesta. Rahat tulevat valtion kalatalousvaroista.

Kunnostushankkeella on omalta osaltaan pirteä työllistävä vaikutus alueella, koska yli puolet varoista ohjataan paikalliselle kolttasaamelaistyöryhmälle kunnostustoimiin.

Tämän lisäksi käynnistetään Sevettijärven kunnostussuunnittelu LEADER –yhdistyksen Meidän maisema –teemahaku –tuella.

Sevettijärven kyläläiset, mukaan lukien mökkiläiset sekä kolttien kyläkokous ovat jo 1990 –luvulta alkaen esittäneet huolensa Sevettijärven ja sen lähivaluma-alueen heikkenevästä tilasta. Erityisesti vedenpinnan taso, rehevöityminen ja eroosio niemialueilla ovat olleet näissä toiveissa keskiössä. Hanke on kokonaisuudessaan 13,500 euron suuruinen.

 

Sevettijärven ja lähialueen kunnostussuunnitelma –hankkeessa:

  • kootaan aluksi yhteen ja analysoidaan ennakkomateriaali vuosien 1994-2017 väliltä liittyen kyläläisten havaintoihin Sevettijärven heikkenevästä tilasta. Havainnot verrataan saatavilla olevaan luonnontieteelliseen, julkisista lähteistä saatavilla olevaan limnologiseen ja muuhun aineistoon.
  • Kesällä ja syksyllä 2017 OSK Lumimuutoksen vesiensuojeluasiantuntija kulkee Sevettijärven lähivaluma-alueen ja järven piirissä, tunnistaen ongelmakohdat ja viimeisimmän tilanteen. Erityisiä kohteita tiedetään nyt jo olevan Koulunniemen ja Martinniemen eroosiopisteet, Nilijoki ja –järvi, Sevettijärven järvialtaan matalikot ja alhainen vedenpinta sekä Jäniskosken tilanne.
  • Tämän jälkeen hankkeessa tuotetaan kustannustehokkaat, konkreettiset toimenpide-ehdotukset suunnittelutyöhön perustuen, itse toimille. Ennakkoon suunnitelmissa voidaan ennakoida syntyvän hoitosuosituksia ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen kuriinsaamiseksi, eroosiontorjuntaan, tarkastelua järvialtaan kertyneiden matalikkojen osalta ja muita akuutteja kunnostustarpeita järven alueella.
  • Lopetustyöpaja syksyllä 2017 hankkeen avaintuloksista.

 

Molempien hankkeiden toteutus käynnistetään jo kesäkuussa 2017. Ne hyödyttävät paikallista kalataloutta, vesistöjen tilaa, työllisyyttä, kolttasaamelaista kulttuuria ja välillisesti esimerkiksi turismia vesiensuojelun kautta.

Lisätiedot: Tero Mustonen, dosentti, OSK Lumimuutos, 040 7372424, t...@lumi.fi

log

Näätämöjoen kalastusluvat 2017

Markku Seppänen tiedottaa:

NÄÄTÄMÖJOEN KALASTUSLUPIEN MYÖNTÄMINEN

Metsähallitus myöntää Näätämöjoen kalastukseen oikeuttavia kalastuslupia Sevettijärvellä tiistaina 23.5.2017 klo11-14 välisenä aikana. Luvat voi tilata etukäteen Metsähallituksen Ivalon asiakaspalvelupisteestä puhelin 0206397701 tai sähköpostilla iva...@metsa.fi.

Lohen verkkokalastusluvat myönnetään Sevettijärven ja Näätämön kylissä vakinaisesti asuville ruokakunnille Näätämöjoen kalastussäännön mukaisesti.  Koltille kalastusluvat ovat maksuttomia, muiden kalastajien verkko- ja vapaluvat ovat maksullisia.

log

MERKITTÄVÄ ILMASTOARTIKKELI JULKAISTU SCIENCE-lehdessä

Julkaistu: 3.4.2017 | Kirjoittanut: Tero Mustonen

Arvostetussa Science-tiedelehdessä torstaina julkaistu laaja kansainvälinen tutkimus tarkentaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja ihmisten hyvinvointiin. Tutkimuksen mukaan merien, maaekosysteemien ja ilmakehän merkittävä järjestelmämuutos on jo käynnissä, ja se on ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutusta. Tutkimuksesta muodostuva kokonaiskuva on hälyttävä – tilanne on vakavampi kuin osattiin ennustaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia luonnon monimuotoisuudelle on aiemmin ymmärretty heikohkosti:

- Uusi artikkelimme antaa entistä huolestuttavamman kuvan tilanteesta maailmanlaajuisesti. Erityisesti Siperian ikiroudan käynnissä oleva sulaminen on globaali riski. Riskeihin voidaan kuitenkin vastata. Yksi keino tähän on jättää esimerkiksi arktisella ja boreaalisella alueella mahdollisimman paljon hiilinieluja, kuten vanhoja metsiä ja suoalueita luonnontilaan. Vaurioituneiden, muutettujen vesistöjen valuma-aluekunnostus parantaa niiden kykyä selvitä ääreisilmiöistä. Öljyn ja maakaasun tuotantoa pohjoisessa tulisi tietenkin hillitä, kertoo Science-lehden artikkelin kirjoittamiseen osallistunut yhteiskuntamaantieteen dosentti Tero Mustonen Itä-Suomen yliopistosta.

IMG_0048

Kuivasjärvi oli mukana WAPEAT -hankkeeesa

Paikallinen perinnetieto on tärkeä keino ilmastonmuutoksen vaikutuksien seurannassa. Ilmastonmuutosarviossa hyödynnetään Suomen Akatemian WAPEAT-hankkeessa (Turvetuotanto ja vesistövaikutusten hallinta: Relevanteista faktoista tehokkaisiin normeihin) kehitettyä uutta tutkimusmenetelmää, joka korostaa paikallisen perinnetiedon roolia ympäristömuutosten seurannassa ja tulkinnassa. Toinen sovellettu menetelmä liittyy luonnonvarojen yhteishallintaan, ja se tarjoaa oikeudenmukaisempaa ja dynaamisempaa kykyä mukautua käynnissä oleviin muutoksiin. WAPEAT-hanketta on vetänyt Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori Tapio Määttä.

Osa WAPEAT-menetelmän tuloksista on raportoitu vertaisarvioiduissa julkaisuissa vuosina 2013-2017. Mustonen on soveltanut perinnetiedon roolia ympäristö- ja ilmastonmuutoksen seurannassa neljällä kohdealueella: Kontiolahden Jukajoella, Parkanon Kuivasjärvellä, arktisella alueella Näätämöjoen yhteishallintahankkeessa sekä Itä-Siperiassa ikiroudan sulamisalueella Kolyma-joella.

- Vaikka satelliittiseurannat ja luonnontiede antavat tarkan kuvan ilmaston- ja ympäristönmuutoksista boreaalisella ja arktisella alueella, mittakaavallisesti tilanneseurantaa saadaan terävöitettyä tutkiessamme yhdessä paikallisten kalastajien, poromiesten ja -naisten kanssa vaikkapa eteläisten hyönteislajien ensihavaintoja Näätämöjoen laaksossa. Paikallisella perinnetiedolla, alkuperäiskansojen tiedolla ja luontaistalouksien kokemusperäisillä tulkinnoilla on merkittävä rooli muutoksen ajoittamisessa, lajien pohjoissuuntaisen etenemisen ensihavainnoissa ja ääreisilmiöiden tunnistamisessa, koska ne vaikuttavat suoraan elinkeinoihin, kulttuuriin ja ruokaturvallisuuteen, arvioi Mustonen.

Yhteishallinta yhdistää perinnetietoa, tiedettä ja jaettua päätäntävaltaa. Mittava kansainvälinen tutkimus käsittelee myös uusia selviytymiskeinoja muutosten keskellä. Science-lehden artikkelin mukaan luonnon muutoksiin vastaamiseksi tarvitaan nykyistä parempia hallinta- ja ohjauskeinoja.

Atlas

Itä-Saamen atlas muodosti pohjatyön Näätämö-joen yhteishallintahankkeelle

Uusi, toimiva menetelmä on yhteishallinta, jota on sovellettu Suomessa muun muassa Näätämöjoen valuma-alueen yhteishallintahankkeessa. Menetelmän ytimessä on ajatus paikallisen perinnetiedon ja tieteen vuoropuhelusta tilannekuvan saavuttamiseksi sekä luonnonvaroihin liittyvän päätäntävallan jakamisesta paikallisten, viranomaisten ja muiden sidosryhmien kesken, usein konsensusperiaatteella.

- Yhteishallinnan avulla voidaan saavuttaa sellaisia seuranta- ja ohjaavuustuloksia, jotka mahdollistavat selviytymisen osana pohjoisen alueen rajua lämpenemistä. Esimerkiksi alkuperäiskansojen perinteiset kulttuurit ja elintavat omaavat itseisarvoja, joita on vaikeaa mitata rahassa. Kalottialueen kotoperäisten lajien säilyminen on tärkeää. Avaimet ilmastoriskin hallintaan Suomessa ovatkin tarvittavat päätökset luonnontilaisten alueiden säilyttämisestä ja toisaalta vaurioituneiden alueiden ennallistamisesta, näkee Mustonen.

Science-lehden artikkeliin liittyviä tiedotustilaisuuksia on järjestetty ympäri maailmaa, muun muassa Kanadanssa, Australiassa, Yhdysvalloissa, Lontoossa ja Hongkongissa.

 

log

Jussi-palkinto kolttadokumentille

Jussi-gaalassa 24.3.2017 vuoden 2016 parhaan dokumentin Jussi myönnettiin Karja Gauriloffin dokumentille Kuun metsän Kaisa.


17352045_1622475537770158_5356793863531927502_n
K
uva Yle Sápmi

Dokumentti kertoo Katja Gauriloffin isomummon, Kaisan, ja sveitsiläisen kirjailijan, Robert Crottet’n ystävyydestä ennen maailmansotaa.

Kirjailija Crottet asui pitkään Kaisan luona Petsamossa ja ihastui tähän sydämelliseen naiseen, joka kohteli häntä kuin omaa poikaa. Kaisa kertoi hänelle kolttatarinoita, joista aikanaan syntyi kirja nimeltä Kuun metsä.

Sotien jälkeen Crottet kauhistui kolttien kovasta kohtalosta, koska he olivat menettäneet maansa ja omaisuutena, kun Petsamo menetettiin. Hän järjesti useita keräyksiä, jotta kolttien elämä saataisiin alkuun uusilla asuinpaikoilla Suomessa.

Tästä kaikesta ja paljosta muusta Katja Gauriloff kertoo taitavasti koostetussa dokumentissaan Kuun metsän Kaisa.

log

Koltankielinen lasten lorukirja ilmestynyt

???????????????????????????????

Tammi-helmikuun vaihteessa näki päivänvalon ensimmäinen koltankielinen lasten lorukirja.

Siinä on paksut lehdet, joten se sopii pieniin käsiinkin itse luettavaksi. Tarkoitus kuitenkin on, että vanhemmat tai isovanhemmat lukevat sitä yhdessä lapsen  kanssa. Ota lapsi syliin ja lukekaa sekä katselkaa kuvia yhdessä. Läheisyys on lapselle tärkeää ja ruokkii kielen oppimista positiivisella tavalla.

Kirjan lorut kertovat pohjoisen eläimistä niiden luonteenomaisissa ympäristöissä, joten biologian alkeet alkavat hahmottua lapselle hauskalla tavalla. Kirjan takasivuilta lorut löytyvät suomeksi.

Lorut on kirjoittanut Satu Moshnikoff tyttärensä Minnan, jolla on pieniä lapsia, innoitamana. Kirjan on kuvittanut taiteilija Séverine Cuénod, joka asui Sevettijärvellä useita vuosia. Kirjan taitosta vastaa Minna Moshnikoff ja kielenhuollosta on kiittäminen Lati Feodoroffia. Kirjan on kustantanut Saamelaiskäräjät.

Lorukirja löytyy luettuna osoitteesta https://lastenoma.satukirjasto.fi/saame

log

Valon kylät -projekti

Valon kylät on yhteisöllinen jäätaideprojekti, jonka tarkoitus on tuoda talvikauden 2016-17 aikana valoa, kauneutta ja yhteistä toimintaa kolttakyliin Sevettijärvelle, Nellimiin, Keväjärvelle, aina Neideniin ja Helsinkiin saakka. Toivon mukaan valo leviää kyliin ortodoksisten kirkkojen pihapiireistä, jonne rakennetaan talkoovoimin jääristit valaisemaan kaamoksen pimeyttä.

ristiseina

Valon kylien yhdistävänä voimana on Lapin ortodoksinen seurakunta ja promoottorina toimii isä Rauno Pietarinen, joka kertoi että jääristejä tehtiin Pohjois-Karjalassa jo vuosia sitten. Tapa on venäläinen ja liittyy Loppiaiseen.

Kun Mari ”Lähetä postikortti Sevettijärvelle” Korpimäki kuuli asiasta, hän perusti marraskuun alussa facebookiin Valon kylät –ryhmän, jossa toteutusten ideointiin ryhdyttiin vilkkaasti. Ryhmään liittyi lähes 100 jäsentä.

Pohjoisessa, missä on jo tähän vuodenaikaan jäätä, päätettiin käyttää sitä hyväksi jääristeinä ja jäälyhtyinä. Isä Rauno Pietarinen kertoo: ”Olin iloisesti yllättynyt, kun Sevettijärvellä miehet nostivat Itsenäisyyspäivän alla 800 kg jäätä ja kokosivat palkit seinäksi kirkon pihalle, vaikka oli kova pakkanen. Sevettijärven malli on aivan uusi – jääseinään on koverrettu risti, joka valaistaan takaa päin.”

himmelit

Etelässä ideaa toteutettiin ihastuttavilla valohimmeleillä. Mari Korpimäki kertoo:” Talkoilimme yhteensä 6 himmeliä, kaikki sinne pohjoiseen, koska Helsingin ortodoksiseurakunta ei reagoinut mitenkään yhteydenottooni. Sevettiin lähetettiin neljä, Nellimiin yksi ja Keväjärvelle yksi.”

Kuvat Johanna Nieminen

log

VAINOSJOEN ALA-VALUMA-ALUEEN KUNNOSTUS ETENI SEVETTIJÄRVELLÄ

Julkaistu: 13.10.2016 | Kirjoittanut: Tero Mustonen

Tällä viikolla käsiteltiin Vainosjoen ala-valuma-alueen kunnostusta Sevettijärvellä, kolttasaamelaisten kotiseutualueella. Alkuviikosta OSK Lumimuutos keskusteli Lapin ELY:n ja Metsähallituksen kanssa vaadittavista luvista. Neuvottelut olivat positiivisia. Tarkoituksena on edetä 3-4 pilottikohteella jo kesällä 2017.

img_1834-1024x682

Kirakkajoen kunnostus alkaa 2017

img_1845-300x200Myös Vainoslompoloiden suunnalla toteutetaan pilottikohteita 2017.

Ensimmäinen kunnostuskohde on Kirakkajoki. Siellä toteutetaan elinympäristöjen kunnostus ja kutusoraikkojen palauttaminen. Samoin Vainoslompoloiden suuntaan edetään 2-3 kohteen osalta ainakin niin, että elinympäristöt pyritään ennallistamaan. Toimet ovat osa vuonna 2011 käynnistynyttä Näätämö-joen valuma-alueen yhteishallintahanketta. Lumimuutos on hankkeen tieteellinen koordinaattori.

Tällä viikolla tehtiin vuoden viimeiset maastotyöt ja suunnittelut, joita johti kolttasaamelainen Risto Semenoff. Kirakan ja Vainoksen kohteilla tunnistettiin kutusoraikkoalueita ja ennallistamistarpeita.

img_1862-150x150Valuma-aluekarttoja jaettiin.

img_1863

Tero Mustonen esitteli hankkeen tuloksia.

Tiistai-iltana hanke kokosi Sevetin koululle noin 30 henkeä kuuntelemaan vuoden 2016 tuloksista. Työpaja antoi myös mahdollisuuden kyläläisille kommentoida suunnitelmia ja tuoda uusia tietoja esiin. Vuoden 2017 hanke on pilottitoimintaa, että ensimmäiset kohteet saataisiin eteenpäin. Yle Sápmi raportoi tapahtumasta laajasti.

img_1866

Risto Semenoff ja muut työpajan osallistujat.

log

Näätämö –ilta 11.10.2016 Sevettijärven koululla

Teksti ja kuva: Tero Mustonen

Näätämö-joki ja sen valuma-alue, kuten Sevettijärvi ovat muutoksen tilassa.

Tule kuulemaan 11.10.2016 kello 17 – 19 Sevettijärven koululla viimeisintä tutkimustietoa ja kolttasaamelaisten perinnehavaintoja vesistön ja lohen tilasta. Voit myös kertoa omista havainnoistasi!

 OSK Lumimuutos, Kolttien kyläkokous, Saa’mi Nue’tt ja muut toimijat järjestävät 11.10.2016 kello 17 – 19 keskustelutilaisuuden Näätämö-joen ja Sevettijärven lähivaluma-alueen tilasta Sevetin koululla.

Nämä tahot ovat vuodesta 2011 alkaen toteuttaneet Näätämö-joen yhteishallintahanketta. Sen ytimessä on yhdistää kolttasaamelainen tieto ja viimeisin tiede joen tilan seurantaan ja parantamiseksi.

Paikalla on Suomen johtavia vesistöasiantuntijoita. Illan aluksi kuulemme muun muassa:
-        Hankkeen vuoden 2016 tuloksista
-        Kesän 2016 kunnostuskartoituksen tuloksista Vainosjoelta, Sevettijärveltä ja Kirakasta
-        Loheen ja Näätämö –jokeen kohdistuvista kokonaispaineista

Lyhyen alustuksen pitävät tutkijatohtori Tero Mustonen (Itä-Suomen yliopisto, OSK Lumimuutos) ja vesistöasiantuntija Janne Raassina.

Tämän jälkeen sana on vapaa. Tilaisuudessa voi esittää kysymyksiä, toiveita ja ideoita siitä, miten esimerkiksi eroosiontorjuntaa, Vainos-joen kunnostamista ja lohikysymyksiä tulisi paremmin toteuttaa. Uusia avauksiakin voi esittää.

Lämpimästi tervetuloa!

Lisätietoja: Tero Mustonen, t...@lumi.fi, 040 7372424

martinniemi1

log

Sevettiläisten postimatka kohtuullinen

Eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtiin tammikuussa valitus paikallisen postimatkan pituudesta. Sieltä se joutui Viestintäviraston käsittelyyn. Viraston kesäkuussa antamassa päätöksessä todetaan, että Sevettijärven ja Näätämön asukkaiden asiointimatkaa Postin toimipisteeseen Inari kirkonkylälle on postilain mukaisesti pidettävä kohtuullisena. Näätämöstä on matkaa Inariin 150 km ja Sevettijärveltä 120 km.

Sevettijärvellä oli aiemmin asiamiesposti, jonka toiminta lakkasi 14.8.2015, kun Sevetin Baari lopetti toimintansa. Ja vielä aikaisemmin oli postiasema 1, jonka yhteydessä toimivat myös postipankkipalvelut. Sevettijärvellä oli kaksi postileimaa: normaali leima sekä kuvallinen juhlaleima, joka julkaistiin v. 1979 kylän asuttamisen 30-vuotisjuhlan kunniaksi.

Postiasioinnin nykyisiin ongelmiin haettiin ratkaisua muun muassa ”Lähetä postikortti Sevettijärvelle” – kampanjan merkeissä. Kylään lähetettiin yli 11.000 korttia ja kirjettä ympäri kotimaata ja maailmaa. Ongelmaan saatiin näkyvyyttä, mutta ei ratkaisua.

???????????????????????????????

log

Inariviikot heinäkuussa

Jo perinteeksi muodostuneet Inariviikot 22.-31.7.2016 tarjoavat ohjelmaa koko kunnan alueella, myös Sevettijärvellä ja Nellimissä.

Alla olevasta linkistä löydät tarkemmat ohjelmatiedot:

http://www.inariviikot.fi/fi/ohjelma/

log

Kolttakulttuurisäätiön kasvivärjäyskurssit

 

Kolttakulttuurisäätiö järjestää kasvivärjäyskurssit syyskuussa Sevettijärvellä ja Nellimissä. Kursseilla opetellaan värjäämään villalankoja paikallisesta luonnosta löytyvillä kasveilla. Sevettijärven kurssi pidetään 8.-10.9. Kolttatalon rannassa ja Nellimin kurssi pidetään 2.9. Darjan mökillä.

Sevettijärven kurssille mahtuu 20 värjääjää ja Nellimin kurssille 10 värjääjää, mutta värjäystä voi tulla katsomaan ja oppia ottamaan muutkin. Kurssille osallistujien olisi hyvä kerätä ja kuivata kesän aikana värjäyskasvit. Kurssilla on myös mahdollista käyttää Kolttakulttuurisäätiön hankkimia väriaineita. Kurssi on muuten maksuton, mutta langat värjäykseen tulee hankkia itse tai ostaa kurssilta. Ilmoittautuneille lähetetään lisäinformaatiota sähköpostitse.

Molemmille kursseille tulee ilmoittautua heinäkuun loppuun mennessä. Ilmoittaudu mahdollisimman pian, niin saat tietoa kerättävistä kasveista!

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: i...@kolttasaamelaiset.fi

 

???????????????????????????????

 

Nuõrttsääʹmkultturfondd reäšš raaʹzzivuiʹm päinnamkuursid Čeʹvetjääuʹrest da Njeällmest

Päinnamkuursid ââʹnet čõhččmannust. Kuursin mättʼtõõtât lääiʹji päinnmõõžž pääiklaž raaʹzzivuiʹm, koid käunnʹjep luâđast. Čeʹvetjääuʹr kuurs ââʹnet 8.-10.9. Sääʹmpõõrt reeddast da Njeäʹllem kuurs ââʹnet 2.9. Dääʹrj põõrt kueʹttmääʹrǩest.

Čeʹvetjääuʹr kuʹrsse vääʹldet 20 ooumžed da Njeäʹllem kuʹrsse 10 ooumžed, leâʹša vuäitak pueʹtted pâi ǩiõččâm da mättjem diõtt še. Leʹčči pueʹrr, jõs ǩieʹzz ääiʹj ooudpeäʹlnn kuurs vuäitčiǩ noorâd da košǩǩeed päinnamraaʹzzid. Lääiʹjid vuäitak haʹŋǩǩeed jiõčč, leâʹša vuäitak vuäʹstted tõid kuursâst še. Kurss lij määuʹsteʹm. Tõid kook lie ilʹmmtõõttâm kuʹrsse vuõltteet lââʹzz teâđaid neʹttpååʹšt mieʹldd.

Kuhttuid kuursid õõlǥak iʹlmmtõõttâd sueiʹnnmannu loopp räjja mõõneeʹst. Iʹlmmtõõđ sõrgg, de vuäǯǯak teâđ, što måkam raaʹzzid õõlǥak noorrâd!
Lââʹssteâđ da iʹlmmtõõttmõõžž: i...@kolttasaamelaiset.fi

log

Sevettijärven Kesänäyttely avattu

 

Tervetuloa Sevettijärvelle tutustumaan Kesänäyttelyn antiin muun  muassa Elli Rantalan keräämään mittavaan kolttalapaskokoelmaan sekä paikallisiin käsitöihin.

NÄYTTELYYN ON VAPAA PÄÄSY!

kultuurisäätiön_kesänäytely

log

Melodinen leu’dd sulkee sisälleen eletyn elämän

 

Etelätuulinen, uuden ajan nuori henki, lämmin on henkäys, intoa kuuluu äänestä

Näytän eriltä, kuin esiäitini ennen vanhaan. Kuitenkin minulla on aivan sama saamelainen sydän 

Saamenmaa, kieli, vaatteet, leuʹdd, elämäntyyli ja ihmiset, kaikki ovat minulle niin rakkaita

 

Näin kauniisti kulkee kolttasaamelaisen Anna Lumisalmen ensimmäinen omatekemä leu’dd saamelaismusiikin opinnäytetyönä valmistuneessa Sääʹnteʹmes saakk -kappaleessa. Kaksi vuotta sitten äidinkielensä koltankielen haltuun ottaneen Annan polku kulkee nyt vahvasti esi-isien viitoittamia teitä. Ensi sunnuntaina Anna esiintyy Helsinki-päivän leu’dd-konsertissa Lapinlahden lähteellä Suõmmkar-nimisen uuden kokoonpanon kanssa, jossa hänen kanssaan leu’ddaa Hanna-Maaria Kiprianoff, kolttasaamelainen hänkin.

Siitä on aikaa, kun Helsingissä on viimeksi koltansaamelaista musiikkia kuultu. Kymmenen vuotta sitten maata kiersi Tiina Sanila Band, koltankielistä rokkia esittävä yhtye keulakuvanaan saamelaiskäräjien nykyinen puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio. Sen jälkeen pääkaupunkiseutu on saanut nauttia harvakseltaan lähinnä pohjoissaamelaisten artistien musiikillisesta annista, mutta kolttasaamelaiset ovat visusti pysytelleet omilla kotiseuduillaan. Takavuosien iskelmätähti Jaakko Gauriloffkin jätti kiertämisen jo 90-luvulla. Tosin paljon Jaakko ehti kiertääkin, sillä hänen uransa alkoi Olavi Virran jalanjäljissä jo 50-luvulla. Nyt voisi olla leu’ddin vuoro nousta esille. Mutta mitä on leu’dd?

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Leu’dd kertoo totuuden kauniisti kiertäen

Joiku on suomalaisille tuttua. Leu’dd ei ole joikua, vaan kolttasaamelaisten omaa musiikkiperinnettä, melodista ja runokielistä tarinankerrontaa. Pohjois-saamelaisesta joiusta leu’dd poikkeaa siinä, että leu’dd sisältää aina kokonaisen tarinan jostakin elämän taitekohdasta tai sattumuksesta, kun taas joiku on useimmiten rytmistä, vokaalipohjaista melodiaa ilman tarkempaa juonta. Molemmissa musiikkiperinteissä on kyse ihmisten, eläinten tai maisemien muistelemisesta, mutta leu’dd ei vain mainitse, se kirjoittaa historiaa tarinan muotoon. Rakastumiset, kosinnat ja naimisiinmenot olivat suosittuja aiheita, mutta myös jokapäiväisestä elämänmenosta leu’ddattiin. Tiivistäen Vassi Semenojan sanoin, ”leu’ddit kertovat siitä, miten koltat ovat eläneet”.

Leu’dd-perinne on hiipunut sen jälkeen, kun koltat joutuivat jättämään kotiseutunsa Petsamon alueelta sotien jälkeen ja heidät sijoitettiin uusille asuinsijoilleen Sevettijärvelle, Nellimin ja Keväjärven alueille Itä-Lappiin. Perinnettä kuitenkin elvytetään ja tulevaisuus leu’ddien osalta näyttää nyt valoisammalta kuin aikoihin. Koltankielen osaajien määrä on kasvussa ja nuoria kolttia kiinnostaa myös oman kansan musiikkiperinne.

Siihen tähtää myös parivuotinen saamelaismusiikin aikuiskoulutushanke, joka EU-rahoitteisesti pyörii nyt täyttä vauhtia Utsjoella Saamelaisalueen koulutuskeskuksen operoimana. Hanke kouluttaa pohjois- ja inarinsaamelaisten musiikinosaajien lisäksi myös kolttasaamelaisia opiskelijoita ja vahvistaa mm leu’ddin asemaa alkuperäismusiikin kartalla. Anna Lumisalmi ja Hanna-Maaria Kiprianoff valmistuivat koulutuksesta toukokuun lopussa. Leu’ddaamaan heitä opetti tutkijatohtori ja kansanmuusikko Marko Jouste, joka on tehnyt tutkimusta kolttasaamelaisesta musiikkiperinteestä jo 2000-luvun alusta saakka. Yhteistyö on ollut hedelmällistä, sillä Jouste, Lumisalmi ja Kiprianoff perustivat Suõmmkar-ryhmän ja saapuvat nyt ensimmäiselle keikalleen Helsinkiin sunnuntaina 12.6., Helsinki-päivänä.

 

En aivan osaa tätä tunnettani selittää

Tässä kun istun, on aivan kuin kotiin olisin tullut

Vaikka olen kaukana poissa kodistani, minulla on ihmeellinen sisäinen rauha

Nämä kalliot minulle kuiskailevat, enkä ymmärrä mitään, kuitenkin kodikas tunnelma syntyy

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Paluumuuttaja löysi omat juurensa

Anna Lumisalmi on 29-vuotias kolttasaamelainen, joka restonomiopintojen ja Helsingin-vuosiensa jälkeen on palannut kotiseudulleen Ivaloon, jäädäkseen. Koltan kieli on nyt koulutuksen ansiosta hallussa ja tie on auennut myös Lumisalmen sydämenasialle, musiikille. Anna on laulanut niin pitkään kuin muistaa, koltankielellä jopa, vaikkei kieltä vielä lapsena osannutkaan. Hän kuitenkin osasi lukea sitä, ääntää lukemansa kauniisti ja näin laulaa koltaksi. Ala-asteikäisenä Anna lauloi Nellimin kansantanssi- ja perinneryhmässä, 14-vuotiaana hän aloitti ortodoksikanttorina toimivan isänsä Erkki Lumisalmen kanssa koltankielisten hartausohjelmien tekemisen Yle Sápmille. Leu’ddaaminen ei ollut kuitenkaan Annalle tuttua ennen saamenmusiikin koulutusta.

Leu’dd on edelleen vähän mystinen musiikin ala Annalle. Laulaminen on tutumpaa, ja myös helpompaa.

– On edelleenkin hankala erottaa, mikä on leu’ddia ja mikä on laulua. Leu’ddissa käytetään paljon kiertoilmaisuja. Asioita ei sanota suoraan, mutta sanoma aukeaa sille, joka tuntee ihmiset ja tietää tapahtuneen. Esimerkiksi vanhassa Ee’led kaavsõs leu’ddissa (Elinan morsiusleu’dd) kerrotaan kiertäen, että Elina oli jo kihloissa suomalaisen Einon kanssa, mutta kyläyhteisö ei hyväksynyt liittoa. Elinan täytyi mennä yksiin kolttasaamelaisen Petroksen eli Pekan kanssa, mutta tietenkään sitä ei näin suoraan sanottu. Varsinkaan, jos lähisukulaisia oli paikalla, hienotunteisesti sitä ei leu’ddattu lainkaan, Anna Lumisalmi valottaa.

Vanhoja leu’dd-osaajia on vielä elossa muutamia, mutta väki vanhenee kovaa vauhtia.

– Vähän aikaa sitten kuulin Venäjän puolelta uutisen, jossa sanottiin leu’ddin olevan kuolemassa. Ei se pidä paikkansa, kyllä leu’dd elää ainakin tällä puolella rajaa edelleen, Anna Lumisalmi sanoo.

Saamenmusiikkikoulutus on vahvistanut Annan tietä kolttasaamelaisen musiikin pariin. Päättötyönä valmistunut oma leu’dd on saanut hyvää palautetta, kuten koko kolmiosainen kappalekin. Sääʹnteʹmes Saakk, Sanaton viesti on kokonaisuus, joka koostuu kahdesta leu’ddista ja yhdestä laulusta. Suunnitelmissa on levyttää Suõmmkar-ryhmän leu’ddit levylle ja myös omien koltansaamenkielisten laulujen tekeminen on haaveissa. Vanhojen perinteiden uudistaminen niitä kunnioittaen ei enää pelota Annaa.

– Kaikista olennaisinta tässä on rohkeus. Jos koko ajan ajattelee, että saako näin tehdä ja voinko minä tehdä näin, niin kukaan ei tee mitään – ja silloin perinneet oikeasti kuolevat. Siksi pitää olla rohkea ja tehdä asioita omalla tavallaan. Nykyaikaisella tavalla, Anna lisää.

 

Yhtäkkiä ymmärrän tämän elämän suuren salaisuuden

Luonto, olet kaikkialla meidän ympärillä, jopa kaupungissa

Kiitos sinulle, kun säilytät sanattomat viestit esi-isiemme

Kiitos, kun olet viisaampi kuin me, ja elämän annat

 

Mitä sunnuntaiseen leu’dd-konserttiin tulijan olisi hyvä tietää?

– Se olisi hyvä tiedostaa, että kolttasaamelaiset menettivät alkuperäiset kotiseutunsa Petsamon alueelta. Aikoinaan koltat elivät hyvin tiiviisti ja kulttuuri silloin kukoisti. Kun koltat siirrettiin uusille asuinsijoilleen, se oli kriisi, kun uudet asuinpaikat sijaitsivat kaukana toisistaan.

– Mutta minusta on merkittävää, että kolttakulttuuri on näinkin hyvin säilynyt, vaikka olosuhteet eivät tosiaankaan ole olleet helppoja. Kulttuurimme elää edelleen. Emme ole mikään museoiden muinaismuisto, Anna Lumisalmi sanoo hymyillen.

 

Sääʹnteʹmes Saakk (Sanaton viesti) -kappaleen leu’dd, sanat ja sävel Anna Lumisalmi

 

 

Kolttasaamelainen leu’dd-konsertti sunnuntaina 12.6.16 klo 13.30 Lapinlahden Lähteellä, Lapinlahdentie 1, 00180 Helsinki. Vapaa pääsy. Konsertin järjestää City-Sámit ry.

99930 Sevettijärvi pop up Helsinki -postikorttinäyttely su 12.6.16 klo 12-21 Lapinlahden lähteellä, Lapinlahdentie 1, 00180 Helsinki. Vapaa pääsy. Näyttelyn järjestää Saa’mi Nue’tt ry.

 

 

Teksti ja kuvat Mari Korpimäki

log

Näätämöjoen yhteishallinnan viides vuosi

Tero Mustonen:

Näätämö –joen yhteishallintahankkeen viides vuosi hyvässä vauhdissa: Vesiensuojelusuunnittelu leviää Sevettijärvelle, historiallista kalastuskulttuuria selvitetään kesän aikana

Näätämö –joen yhteishallintahanke edistää valuma-alueen varautumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin yhdistämällä kolttasaamelaista perinnetietoa ja viimeisintä tiedettä. Se on toiminut viiden vuoden ajan.

Vuoden 2016 kenttäjaksolla keskitytään sekä vesiensuojelukysymyksiin, että kartoitetaan menneitä muutoksia ja yleiskuvaa valuma-alueen tilasta. Kesän 2016 tavoitteena on selvitellä Sevettijärven lähivaluma-alueen tilaa ja esittää vesiensuojelutoimia kyläläisille tärkeän järven tilan kunnostamiseksi. Esimerkiksi eroosiontorjuntasuunnittelu, ravinnekuormitus ja ennallistettavien elinympäristöjen ja kohteiden kartoitus jatkuu.

martinniemi1
Martinniemi. Tero Mustonen

Kesäkuun alussa Näätämö –hanke on esillä Inarissa järjestettävässä ympäristömuutosten seuranta -työpajassa, jonka järjestävät Yhdysvaltojen ja Suomen viranomaiset.

Hankkeen kolttasaamelaiset kanssatutkijat keräävät havaintoja maastossa koko pyyntikauden ajan. Tämän lisäksi petokalapyyntiä tehostetaan mateen ja hauen osalta niillä valuma-alueen osilla, jossa ne ovat laajentaneet reviiriään ja vaikuttavat mahdollisesti lohen lisääntymiseen.

Kolttasaamelaisten sekä muiden historiallista kalastuskulttuuria ja vesienkäyttöä tutkitaan kesäkaudella vuosien 1945-1991 väliseltä ajalta. Tämä katsaus antaa lisätietoja menneiden vuosikymmenien kalastorakenteen, kulttuuripyynnin ja alkuperäiskansan maankäyttöön. Tulokset julkaistaan syksyllä sekä tiedeartikkelissa että työraportteina.

Vainos –joen alavaluma-alueen kunnostustoimista neuvotellaan edelleen ELY:n kanssa. Näätämö –joen yhteishallintahanke  on jättänyt asiasta viranomaisille rahoituspyynnön keväällä 2015. Taustalla on yli 30 vuoden ajan kertyneitä paikallisten toiveita kunnostaa vaurioitunut Vainos –joen alavaluma-alue. Nyt etsitään liikkeellelähtöä, ja syksylle 2016 päästään toivottavasti kenttätöihin. Tämän lisäksi neuvotteluita käydään kahdesta EU –rahoituksesta Näätämö –joen yhteishallintahankkeen pitkäaikaiseksi rahoitukseksi.

vainos
Vainosjoki. Tero Mustonen

Alkuvuoden 2016 aikana Näätämö –joella on hankittu kolttasaamelaiselle työryhmälle uusia ammattikalastusverkkoja sekä muuta seurantakalustoa. Hanke esiteltiin laajassa ’Species on the Move’ –tiedekonferenssissa Tasmaniassa, Australiassa helmikuussa. Näätämö –hanke oli esimerkki uusista käytänteistä, jossa alkuperäiskansojen tieto ja luonnontiede voivat menetelmällisesti vastata ilmastonmuutoksen haasteisiin kalottialueella. Tämä on johtanut kansainvälisten rahoittajien kanssa jatkoneuvotteluihin, joista tuloksia odotetaan syksyä kohti. Niistä tiedotetaan erikseen.

Näätämö –joen yhteishallintahankkeen vuoden 2016 toimia rahoittavat pääasiassa OSK Lumimuutos, Itä-Suomen yliopisto, Saa’mi Nue’tt –järjestö, Pohjoismaiden ministerineuvosto sekä Yhdysvaltain kansallinen lumi- ja jäätietokeskus.

Lisätiedot: Hankkeen vastaava tieteellinen koordinaattori, tutkijatohtori Tero Mustonen, Itä-Suomen yliopisto (maantiede) / OSK Lumimuutos, 040 7372424, t...@lumi.fi

log

Postikorteilla ja t-paidoilla tukea Sevettijärvelle

Helmikuun alussa Yle Sápmi julkaisi nettisivuillaan ensin saamenkielisen, sitten suomenkielisen jutun kolttasaamelaisesta Marista, joka pyysi ihmisiä kirjoittamaan postikortin Sevettijärven koululle. Sevettijärven peruspalvelut supistuivat edellisenä syksynä entisestään, kun asiamiesposti Sevetin baarin sulkemisen yhdeydessä lopetti myös. Nettijuttua luettiin ja jaettiin ahkerasti sosiaalisessa mediassa. Kolttasaamelainen kulttuuriyhdistys Saa’mi Nue’tt perusti Facebookiin tapahtuman Lähetä postikortti Sevettijärvelle ja niin huomio muuttui nopeasti toiminnaksi: Sevettijärven koululle alkoi virtaamaan postikortteja joka puolelta Suomea, ulkomaita myöten. Kortteja tuli niin paljon, että koulun opettaja ja oppilaat kiskoivat pulkalla laatikkokaupalla viestejä postiautolta koululle. Mediat kiinnostuivat, oppilaita ja opettajaa haastateltiin, Saa’mi Nue’tt havainnollisti kylän peruspalveluiden saatavuutta kilometritaulukolla, joka kertoi karua kieltään pitkistä välimatkoista. Aihe nousi valtakunnalliseksi puheenaiheeksi isoja sanomalehtiä ja iltapäivälehtiä myöten.

Postikortteja virtasi Sevettijärvelle yli 10 000 kappaletta Suomesta ja noin kuudestakymmenestä maasta Australiaa, Japania ja Kanadaa myöten. Tulipa kortteja Hawajilta ja Keniastakin. Eikä virta ole vieläkään tyrehtynyt, kortteja tipahtelee koululle edelleen lähes päivittäin, pääsiäiskorttejakin tuli lukuisia. Korttivyöryn ollessa kuumimmillaan Saa’mi Nue’ttin aktiivit alkoivat keräämään varoja postikorttikesänäyttelyä varten. Postimuseosta Tampereelta löytyi käyttöön aito Sevettijärven postileima vuodelta 1979, jolloin kylässä vietettiin kolttien asuttamisen 30-vuotisjuhlaa. Postileimasta painettiin koe-erä t-paitoja, ihmisten kiinnostus heräsi, ja nyt paitoja on myyty Saa´mi Nue´ttin Facebook-sivulla jo kahden tilausjakson verran.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tutkijatohtorin paita on turkoosinsininen

Monille kolttasaamelaisille tuttu Oulun yliopiston Giellagas-instituutin tutkijatohtori Marko Jouste tilasi heti kampanjan käynnistyttyä paidan itselleen ja tyttöystävälleen Aino Valovirralle.

–Paita on hieno, turkoosinsininen versio on suosikkini. Haluan olla mukana tukemassa Sevetin posti-asiaa.

Sevettijärvi on Jousteelle tuttu paikka, sillä hän sanoo vierailleensa kylässä jo 15 vuoden ajan. Hän on työskennellyt kolttien parissa jo 2000-luvun alusta lähtien, Jouste tekee tutkimusta ja kerää arkistomateriaalia kolttasaamelaisesta musiikkiperinteestä.

Aino valovirta ja Marko Jouste Pro Sevetin posti
Aino Valovirta ja Marko Jouste.

 

Sevetin tilanne on tuttu myös Suomen toisella laidalla

Yksi useita postikortteja lähettänyt ja myös paidan ensimmäisten joukossa tilannut Kristiina Vanhala Mietoisista sanoo sevettijärveläisten tilanteen olevan tuttu myös hänen kotipaikkakunnallaan. Mietoinen sijaitsee Varsinais-Suomessa täysin vastakkaisella kulmalla Suomea kuin Sevettjärvi, välimatkaa kylien välillä on 1300 kilometriä.

– Meidän kirkonkylällä ei ole kauppaa, ei pankkeja, ei pankkiautomaattia eikä postia, joten samaistuminen sevettijärveläisten tilanteeseen on helppoa, sanoo Vanhala. –Tosin täällä nuo palvelut löytyvät reilun 10 kilometrin päästä Mynämäeltä, mutta varsinkin vanhemmalle väelle tilanne on vaikea, kun julkista liikennettä kunnan keskustaan ei ole.

Kristiina Vanhalan kotiseuduilla on edelleen useita kartanoita, joiden tiluksista on aikoinaan lohkottu pieniä, noin 8 hehtaarin peltotiloja. Tiloille sijoitettiin Karjalan evakoita, ja kunnan asukasluku liki tuplaantui tämän myötä.

–Kolttasaamelaiset kiinnostaa, koska myös heidät siirrettiin kanta-Suomen puolelle rauhan tultua ja heille osoitettiin asuinpaikoiksi Sevettijärvi ja Nellim. Tästä ei vaan puhuta eikä sitä muisteta, vain luovutetun Karjalan evakoista puhutaan, ehkä heidän suuremman lukumääränsä vuoksi. Lapin sodasta on myös hyvin pitkään vaiettu. Olen luonteeltani utelias ja siksi etsin tietoa minulle uusista asioista, Kristiina valottaa mielenkiintoaan Sevettijärveä kohtaan.

Sevettijärvi on kylänä Vanhalalle tuttu, vaikka hänellä ei olekaan sinne henkilökohtaisia siteitä.

– Olen vieraillut Sevettijärvellä pari kertaa ja tutustunut kolttataloon ja sen ympäristöön, vieraillut kirkossa ja kauniilla, rauhallisella hautausmaalla. Käsityöihmisenä minua kiinnostaa suuresti kolttien helmikirjailu ja haluaisin oppia sitä itsekin. Kun viimeksi kävimme siellä useampi vuosi sitten, oli koululla näyttely, johon tutustuimme.

Kristiina Vanhala lähettää lämpimiä terveisiä sevettijärveläisille. –Pitäkää pintanne ja huolta kielestänne ja kulttuuristanne. Kun valtio aikoinaan osoitti kolttasaamelaisille asuinpaikaksi Sevettijärven ja Nellimin, niin mielestäni valtion tulee myös huolehtia, että peruspalvelut säilyvät näillä paikkakunnilla.

Myös Marko Jousteen terveiset pohjoiseen ovat kannustavat. – Pitäkää näitä asioita yllä ja julkisuudessa. Monet asiat muuttuvat maailmassa ja muutos voi kääntyä positiiviseenkiin suuntaan.

Pro Sevettijärven Posti t-paitaa voi tilata vielä tämän viikon ajan, ensi sunnuntaihin 17.4.2016 saakka. Lisätietoja Saa’mi Nue’ttin Facebook-sivulta. T-paidan voi tilata linkistä http://goo.gl/forms/2in8Wpyzvn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Teksti: Mari Korpimäki
Kuvat: Mari Korpimäki ja Marko Jousteen kotialbumi

 

log

Näätämöjoella entiset säännöt

Teksti ja kuvat Markku Seppänen, Metsähallitus

Näätämöjoen kalastuksen suomalais-norjalainen yhteistyöryhmä kokoontui jälleen vuosikokoukseen Sevettijärvellä. Kokous käsitteli laajasti viime kesän kalastuksen toteutumista ja teki esityksiä ensi kesäksi ja kauemmaksi tulevaisuuteenkin. Ryhmään kuuluu Suomen puolelta Kolttien kyläkokouksen, Sevettijärven-Näätämön kylien kalastajien, Metsähallituksen, Lapin Ely-keskuksen ja Luonnonvarakeskuksen edustajat.  Norjan puolen jäsenet edustavat Neidenin kylän kalastusyhdistystä (Neiden Fiskefelleskap).

???????????????????????????????
Saalistilastoja tutkitaan ja tulevaa kautta suunnitellaan.

Näätämöjoella kalastetaan sekä perinteisillä verkkopyydyksillä että vavalla ja vieheellä. Suomen puolella Näätämössä ja Sevettijärvellä asuvat kyläläiset voivat kalastaa seisovilla lohiverkoilla. Neidenissä Norjan puolella paikalliset käyttävät lohiverkkoa vain Kolttakönkään käpäläpyynnissä. Suomen puolella Näätämöjoella käyvät lisäksi viehekalastamassa lähinnä muut inarilaiset ja muulta Suomesta tulevat kalastusmatkailijat. Valtaosa Norjan Neidenissä vierailevista kalastusmatkailijoista saapuu Suomesta.

Saalistilastoinnin erot

Yhteistyöryhmässä harmiteltiin Suomen puolen kalastus- ja saalistilastoinnin monimutkaisuutta ja hitautta. Suomessa päinvastoin kuin Norjassa lohisaaliin ilmoittaminen ei ole pakollista.  Suomen puolella saalistieto kerätäänkin pääosin posti- ja puhelintiedusteluin sekä saalispäiväkirjojen avulla. Tiedusteltavia kalastajaryhmiä ovat paikkakuntalaiset verkkokalastajat, paikkakuntalaiset vapakalastajat sekä ulkopaikkakuntalaiset kalastusmatkailijat.

Paikallisille lohen verkkokalastajille oli kaudella 2015 jaettu saaliin ilmoittamista varten luvan myöntämisen yhteydessä saalispäiväkirja. Lohen verkkokalastukseen lupa oli myönnetty 59 ruokakunnalle, joista vain muutama ruokakunta palautti saalispäiväkirjan.  Loppujen kalastajien saaliit joudutaan kyselemään jälkeenpäin puhelimitse. Kokonaan saaliinsa ilmoittamatta jättäneiden saaliit arvioidaan. Saalistietojen keräämisestä vastaava Luonnonvarakeskus, johon riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos on yhdistetty, toivoikin saaliiden ilmoittamiseen parannusta. Yhteistyöryhmässä toivottiin myös Kolttien kyläkokouksen kiinnittävän huomiota asiaan.

Metsähallituksesta muistutetaan, että saalispalaute on ollut ehtona lupaa myönnettäessä. Saaliiden seuraaminen on osa Suomen ja Norjan välistä kalastussopimusta ja sääntöä. Sekä Suomen että Norjan puolella on tarkoitus lisätä ja vahvistaa Näätämöjoen lohikantaa. Tarkat saalistiedot ovat yksi tärkeimmistä mittareista, kun arvioidaan lohikantojen tilaa ja kantojen parantamisen keinoja.

Norjassa sekä paikkakuntalaisilla että ulkopaikkakuntalaisilla kalastajilla on saaliiden ilmoitusvelvollisuus. Ilmoitetut lohisaaliit päivittyvät reaaliajassa kalastuskauden aikana scanatura.no -internetsivuille, myös paikallisten käpäläkalastussaaliit. Mikäli saalista ei ilmoita, niin uutta kalastuslupaa ei myönnetä.

???????????????????????????????Kalastuksenvalvoja Tapani Vierelä kertoo valvonta-alueista.

Isot naaraslohet vapaiksi

Näätämöjoen lohisaaliita voitaisiin lisätä molemmin puolin rajaa, mikäli kutevia kaloja jäisi nykyistä enemmän jokeen syksyllä. Työryhmä on asettanut tavoitteeksi turvata lohien vaellus nykyistä paremmin ja säästää isoja naaraslohia, jotka tuottavat tehokkaimmin lohenpoikasia. Naaraslohien säästämiseksi yli 60 cm:n pituiset naaraslohet vapautettiin Norjan puolen kalastuksessa heinäkuun 15. päivän jälkeen. Vapautus koski myös käpäläkalastusta. Suomen puolella vastaavasti naaraslohet tuli vapauttaa elokuun alusta alkaen. Norjan puolella sekä viehekalastajat että käpäläkalastajat vapauttivat 230 lohta yhteispainoltaan lähes 600 kiloa.

Lupahinnoittelu

Norjan puolella kalastuksesta vastaava Neidenelva fiskefelleskap nosti viime kesänä roimasti lupahintoja. Kalastushinnat oli porrastettu alueittain ja myös ajallisesti. Kalleinta kalastusta oli perhokalastusalueella kesä-heinäkuussa, jolloin vuorokausilupa maksoi 112 euroa. Norjassa kaikki kalastajat maksavat kalastuksestaan. Neidenin kylässä asuvien lupahinta on halvempi kuin muualta tulevilla kalastajilla. Lupahintojen tuntuva korotus ei kuitenkaan vähentänyt juurikaan turistikalastajien määrää. Lohituristit, joista valtaosa tulee Suomesta, tuntuivat sopeutuvan tilanteeseen.  Yli sadankaan euron hinta ei kuitenkaan hyvästä harrastuksesta ole liian kova hinta. Suomen puolella turistikalastaja pääsee kalaan 20 euron hintaisella vuorokausiluvalla. Paikkakuntalaiset saivat kalastuslupansa maksutta.

Valvonta

Näätämöjoen kalastusta valvotaan tehokkaasti molemmin puolin rajaa. Joella liikkuu päätoimisesti viisi kalastuksenvalvojaa, joista kaksi Suomen puolella. Valvojat suorittavat myös yhteisvalvontaa ja vaihtavat tietoja keskenään.  Kulunut kesä oli ilahduttava sillä valvojat eivät havainneet rikkeitä. Kalastajat noudattivat hyvin sääntöjä ja kalastusluvat oli hankittu kuten pitääkin. Ainoastaan Norjan puolella valvojat joutuivat opastamaan muutamia ulkomaalaisia kalastajia.

Kestävän kalastuksen määrittäminen

Näätämöjoen kalakantojen tilaa arvioidaan saalistietojen ja lohen poikasmääriä tutkimalla. Nämä tiedot eivät kuitenkaan ole riittäviä todellisen jokeen nousevan lohimäärän arvioimiseksi. Kestävän kalastuksen määrittäminen tulee jatkossa perustumaan kutevien kalojen määrän arvioimiseen. Se on yleisesti käytössä oleva menetelmä lohi- ja taimenvesistöissä ympäri maailmaa.  Tenojoella uudessa kalastussopimuksessa saaliin jako tulee perustumaan tähän periaatteeseen.

Nykytekniikalla on mahdollista laskea nousevien kalojen määrää jokeen asennettavalla kalalaskurilla. Yhteistyöryhmän tavoitteena on hankkia ensi vuonna kalalaskuri Kolttakönkään kalaportaaseen ja aloittaa myös selvitykset kaikkien jokeen nousevien kalojen laskemisen toteuttamismahdollisuuksista. Lohisaaliin jako sekä maiden että eri kalastusmuotojen välillä tulisikin perustua tietoon, kuinka paljon jokeen pitää jättää kutevia kaloja.

???????????????????????????????Ylärivissä seisomassa vasemmalta: Tapani Vierelä ( Lapin Ely-keskus) Kauko Ljetoff (Näätämöjoen kalastaja),  Arild Sundfaer ( Neiden Fiskefelleskap),  Jari Wesslin (Näätämöjoen kalastaja),  Panu Orell (Luke), Tapio Kiviniemi (Kolttien kyläkokous), Markku Seppänen (MH).
Alarivissä  istumassa vasemmalta: Karl-Magne Arvola (Neiden Fiskefelleskapin puheenjohtaja), Rolf Arvola (Neiden Fiskefellsekapin sihteeri), Veikko Feodoroff (Kolttien kyläkokous)

Voimassa olevat kalastusmääräykset

Lupahintoihin ja kalastusmääräyksiin ei ole tulossa muutoksia ensi vuodelle. Norjan puolella on suunnitteilla muuttaa naaraslohien vapautusehtoa siten, että vapautus koskisi yli 70 cm:n pituisia kaloja. Suomen paikkakuntalaisten lohen verkkokalastus jatkuu kuten kuluvana vuonnakin. Lohen verkkokalastus loppuu heinäkuun lopussa ja ruokakuntaa kohden saa käyttää kahta lohiverkkoa. Suomen puolella turistikalastajille lupia myydään 1500 kalastusvuorokauden kiintiön puitteissa. Tarkemmat kalastajakohtaiset määräykset täsmentyvät keväällä 2016.

 

Text background bars
Divider